Se oli Bill Withersiä, se. Joskus 80-luvun lopulla, vaikeana aikana, psyykkasin itseäni joka aamu tällä. Mutta tänäänkin oli ‘lovely day’ ja musiikki oli avaintekijä siihenkin: Vappukonsertti Finlandia-talolla. Genre ei ollut aivan omaani, mutta huikea nautinto kuitenkin – Matti Salminen, Okku Kamu, Helsingin Kaupunginorkesteri. Aurinkoinen, keväisen tuulinen päivä, ihmiset hyvällä tuulella. Elämä kohisi veressä. Kaiken kruununa viesti hurmaavalta mieheltä… Vapussa ei ole enää menneen painolastia, sen sijaan siitä on tullut melko miellyttävä näinä viime vuosina.
Jos jaksan Suomi-Slovakia -ottelun jälkeen, katson vielä Frank Zappa -dokkarin ‘Baby Snakes’. Mutta pelkästään se tieto, että ohjelma on tallessa, tuntuu äärettömän mukavalta. Niinimaakin saa pelata mun puolestani.
