Taas kerran. Ja taas kerran tulee muistoja mieleen… ‘I had the time of my life’. Joo, joo, it’s been a while.
Mietin lähtöä taas – mitä se merkitsisi hänelle ja mitä se merkitsisi minulle. Osaanko elää vieläkään niin, etten miettisi sitä, mitä se toiselle merkitsee vähintään yhtä paljon kuin sitä, mitä se minulle merkitsee? Mutta minähän se lopulta kuitenkin vastaan teoistani. Jos lähden, hän ajattelee sitä merkkinä jostain sellaisesta, jota en halua ihan vaan pelkän ystävällisen vierailun merkitsevän. Hitto kun pitää olla näin kryptinen!
Tämän kevään suunnitelmani menevät ehkä uusiksi. Harmittaa, että pitää olla näin saatanan ‘vastuullinen’ ja ‘miellyttävä’ kun tosiasiassa tekisi mieli haistattaa pitkät. Mutta koska minun pitää elää itseni kanssa vielä tämän kevään jälkeenkin, on parasta olla sellainen, jonkalaisen voi olla ja elellä. 31.
Tähän päivään sopivaa musiikkia tarjoaa Incubus: Nice to know you
