Olen nähnyt taas valtavasti unia, melkein joka aamu herään tuoreeseen muistoon. Edesmenneet ja muuten vaan menneet ihmiset elävinä mielessä, erityisesti tänään. 2.3.1974 oli päivä, joka muutti paljon, enkä osannut sitä silloin arvata… Tietenkään, höh.
Mieli valmistuu pikkuhiljaa tulevaan, ehdottelee, kannustaakin. Ja silti pelottaa! ‘Parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas’.
Hyvä siitä vielä tulee. Pitkästä vapaasta.
Taas kerran. Ja taas kerran tulee muistoja mieleen… ‘I had the time of my life’. Joo, joo, it’s been a while.
Mietin lähtöä taas – mitä se merkitsisi hänelle ja mitä se merkitsisi minulle. Osaanko elää vieläkään niin, etten miettisi sitä, mitä se toiselle merkitsee vähintään yhtä paljon kuin sitä, mitä se minulle merkitsee? Mutta minähän se lopulta kuitenkin vastaan teoistani. Jos lähden, hän ajattelee sitä merkkinä jostain sellaisesta, jota en halua ihan vaan pelkän ystävällisen vierailun merkitsevän. Hitto kun pitää olla näin kryptinen!
Tämän kevään suunnitelmani menevät ehkä uusiksi. Harmittaa, että pitää olla näin saatanan ‘vastuullinen’ ja ‘miellyttävä’ kun tosiasiassa tekisi mieli haistattaa pitkät. Mutta koska minun pitää elää itseni kanssa vielä tämän kevään jälkeenkin, on parasta olla sellainen, jonkalaisen voi olla ja elellä. 31.
Tähän päivään sopivaa musiikkia tarjoaa Incubus: Nice to know you
Ei voi olla totta… unelmat voi sittenkin toteutua! Paras Ystävänpäivälahja mitä voi kuvitella: vuorotteluvapaa alkaa ihan just tänä keväänä! ‘Vartioi ajatuksiasi’ 
Päivän musiikkilöydöt:
Ainoa mikä jäi turnauksessa harmittamaan, oli pelinjohdon totaalinen reagoimattomuus kaikkeen. Ketjumuutokset, herättely, pelirohkeus/psyykkaaminen, aikalisät…?
Valmennuksen punaposkinen ja osin kiihtynytkin omien valintojen puolustelu kyllä nähtiin ja luettiin lehdistä. Olen pettynyt siihen pienisieluisuuteen, jota johto osoitti pitämällä itsepintaisesti kiinni valitusta linjasta. Don’t get me wrong, on hyvä jos on joku oma visio, mutta typerää pitää siitä kiinni kun käytäntö on sen jo osoittanut vääräksi. Kuitenkin valmennusjohto itse antoi häilyviä ja ristiriitaisia lausuntoja ja sitten syyteltiin mediaa siitä, ettei homma toiminut.
Munattomuuteen siis olen pettynyt, erityisesti valmennusjohdon osalta. Joukkueelta en osannut oikeastaan parempaa odottaakaan, suurella sydämellä kaverit varmasti pelasivat. Vataselle annan synninpäästön ihan kaikesta, ei ole kaverin vika, ettei nuoren miehen fysiikka ihan vielä riittänyt. Samista tulee vielä uusi Numppa. Ja veskareista ei tietenkään pahaa sanaa. Hienoja pelaajia, molemmat.
It’s been long, too long. Olen niin väsynyt, niin turhautunut, niin kaikkea. Haluaisin niin paljon ja jaksan niin vähän.
En jaksa edes kirjoittaa. Mutta olen olemassa kuitenkin, se on hyvä.
Miten kaikesta on tullut taas näin vakavamielistä, lähinnä elämästä selviytymistä? Missä on mun ilot, valot, päivän tähtihetket? Kaikki on niin raskassoutuista ja syvältäluotaavaa ihmisuhteita myöten. Itsekin huomaan nyökytteleväni kulmat rypyssä lähes kaikille asioille, vaikkei se ole ‘minua’ sellaisena kuin itseni tunnen. Olenko muuttunut? Onko maailma ympärilläni muuttunut? Pitäiskö (köh) itse tehdä jotain…
Mun täytyy löytää teema taas. Ja löydänkin. Hyvän, kantavan, eläväisen teeman. Huomenna, ehkä?
Kaikki hauska loppuu aikanaan. Itse asiassa odotin sitä jo viime keväästä, joten jatkoajalle mentiin…
Kiitos kuitenkin kaikesta. Oli hienoa, hyvää, hauskaa aikaa se jonka sain viettää kanssasi. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä että tapasin kaltaisesi ihmisen. Elämä jättää meihin jäljen ja me jätämme, jos hyvin käy, elämään jäljen.
Minulle kävi hyvin, minuun jäi jälki.
No niin, vihdoinkin jotain kättä pitempää tästäkin asiasta. Havlatin kuppi meni nurin, ja mies kertoi niinkuin asiat on. Dale Tallon oli kaikkien pelaajien suuresti arvostama ja otti syyt niskoilleen postituksen ongelmien johdosta. Havlat halusi olla lojaali ja kertoa, että Tallon ei todellakaan ollut syypää, vaan hänen mielestään jo lähtökäskyn saanut, kateuden yms todella aikuismaisen järkevän ja jääkiekkojoukkueen johtamiseen liittyvän tunnepitoisen asian seurauksena.
NHL kieltää twitterin käytön kauden aikana.
Luvassa on viilenevää pitkälle ensi viikkoon. No, ei se haittaa, kuumahan tässä jo ehti tullakin. Eilinen bussimatka helvetistä, ilman ilmastointia, ei avattavia ikkunoita… se oli varmaan joku talvibussi.
Juhannusmatkakin tuli tehtyä paketissa olevan koiven kanssa ja paluumatkalta nappasin mukaan flunssan. Helteillä ei kumpikaan tauti ollut kuolemaksi, mutta aivan hemmetin ärsyttäviä olivat molemmat… Ilmalastassa oleva jalka kutisi vimmatusti ja yskiminen toi hikeä pintaan. Beibi lähti lomille ja yksi varabeibi ilmaantui kylille. Eipä silti, oli hauska tavata another oikea muukalaislegioonalainen Mikä ihme legioonalaismagneetti mä olen? Niin ja hullumagneetti… I guess things could be worse ja olisin jotenkin vääränapainen.
Joku kummallinen matalapaine on jo ollut pitempään eikä loppua näy – jalka paketissa ja kainalosauvalla kulkeminen ei tietenkään ollut omiaan nostattamaan omakuvaa minnekään sfääreihin, mutta täytyy myöntää että ensimmäinen päivä ilman lastaa sai jo aikaan ihmeitä Hurmaavia miehiä tupsahteli taipaleelleni hymyilevinä ja kiinnostavina. I’m alive!
Vahva, rohkea ja iloinen? I’d love to meet that kind of a person.
Care about what other people think and you will always be their prisoner.
Ei tänään oikeastaan tämän enempää. Tuo riittää. Ja tietysti tsemiä Huuhkajille tänään!
Itse asiassa kun nyt alkuun pääsin, niin … ei helvetti, nyt ne teki maalin. Arshavin- Kerzhakov, tietysti. Antaa olla nyt vaan, täytyy näköjään keskittyä matsiin. Dang!
